lauantai 12. marraskuuta 2016

Miksi säästää rahaa? (osa 2/2)

(Tämä pitkähkö teksti on jälkimmäinen osa kaksiosaisesta kirjoituksesta. Suosittelen lukemaan tuon ensimmäisen ennen tätä.)


Erilaisilla ihmisillä on erilaisia syitä, miksi rahaa haluaa säästää. Näissä kirjoituksissa käyn läpi joitakin erilaisia syitä/tavoitteita, ja omaa kantaani niihin.

Lähdin liikkeelle konkreettisista tavoitteista, eli kun säästetään jotain tiettyä kohdetta varten, ja vähitellen siirryin hieman abstraktimpiin syihin.


Turvallisuus

Tää on mun tärkein säästämisen syy. Säästöt tuo mulle turvallisuuden tunnetta. Ensin säästin "pahan päivän" -varalle, sitten kohdistetummin asuntoon, ja nyt taas "pahan päivän" -varalle. Tällaiseen epämääräiseen ja erittäin yleiseen "jos jotain sattuu" -skenaarioon varautumisella haen takaa turvattomuuden ja stressin ja ahdistuksen selättävää ihkaomaa itsekudottua turvaverkkoa. Jos jostain syystä mun menot nousevat, esim. sairastun pahasti, niin mä toivottavasti selviydyn niistä menoista, vaikkei yhteiskunta kannattelisikaan.
Niissä yhteiskunnan turvaverkoissa kun on isoja reikiä, ja olen niistä joskus aiemminkin tippunut, niin en luota siihen, etteikö niistä voisi tippua uudelleenkin. Kannatan enemmän vasemmistolaista politiikkaa kuin oikeistolaista, (puolueena Vihreät on lähimpänä mun sydäntä, ja Vasemmisto tulee kakkosena, mutta eri mieltä olen toki näidenkin kanssa monistakin asioista,) mutta koitan nyt käyttää kapitalismiakin hyväkseni varautuakseni niihin tilanteisiin, kun yhteiskunnasta ei ole tarpeeksi apua.


Taloudellinen riippumattomuus

Toisilla tavoitteena on säästää ja sijoittaa, jotta saavuttaisi taloudellisen riippumattomuuden. Eli että pääoman tuotoilla voisi kattaa menot, jolloin ei olisi riippuvainen mistään palkka- tai etuustuloista. Olisi vapaus valita ilman taloudellisia paineita, mitä elämällään tekee. Voisi valita, tekeekö töitä vai ei.
Mulla ei varmaankaan tule koskaan olemaan niin paljon varallisuutta, että olisin taloudellisesti riippumaton. Täysi riippumattomuus ei mulla siis ole tavoitteenakaan. En tule koskaan saamaan suuria palkkoja, joista säästää suuria pääomia. Toki mulla on monelta kantilta katsottuna vapautta, jopa paljon vapautta valita, mitä elämälläni teen, mutta taloudelliseen riippumattomuuteen ei mielestäni sentään ole järkevää tähdätä.
Ajattelen kuitenkin, että jopa mulla siihenkin olisi mahdollisuus, (ehkä vähän päälle viisikymppisenä,) jos sen tavoitteekseni ottaisin, ja siihen oikeasti tähtäisin. Ja toki sijoitan, jotta joskus saisin muitakin tuloja kuin palkka- ja etuustuloja, mutta ne on sitten vain ekstraa, jolla pelkästään en elä.




Downshiftaamisen mahdollisuus

Ja ellei säästämisen tavoitteena ole sentään täysi taloudellinen riippumattomuus, niin usein haaveena on edes mahdollisuus downshiftata. Kun sitkeästi ensin säästää, voi joskus myöhemmin siirtyä kokoaikatöistä osa-aikatöihin.
Mun kohdallani tää downshiftaus on vähän sellainen hassu termi, kun tavallaan se sopii muhun ja tavallaan ei. En ole koskaan tehnyt enkä tule koskaan tekemäänkään pidempiaikaisesti kokoaikatöitä, vaan tuloni ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan pienet. Ei siis oikeastaan edes ole ollut mitään "perustasoa", josta olisin downshiftannut alaspäin.

Toisaalta jos oravanpyörästä ja suurista tuloista voi downshiftata osa-aikaiseksi, niin kai voi ajatella niinkin, että mä olen downshiftannut osa-aikatöistä työttömäksi. (Mut irtisanottiin, mutta olin kyllä helpottunut, että työt loppui. Tavallaan olen siis kuitenkin vapaaehtoisesti työtön, ja haen vain töitä, joita haluan, en mitä tahansa. Eikä mun "downshiftaus" ole toisaalta pelkästään mitään kilttiä tyytymistä väistämättömään köyhyyteen, vaan en edes haluaisi olla suuripalkkaisessa kokoaikatyössä. Haluaisin tietenkin olla kokoaikatyökykyinen, mutta silloinkin haluaisin olla vain osa-aikatöissä. Toki enemmän rahaa olisi kivempi kuin vähemmän, mutta enemmän töitä olisi hyi, vaikka jaksaisinkin. Vaikkei se veisi kaikkia voimia ja stressaisi liikaa, se veisi kuitenkin ajan pois muulta; kaikelta kivalta mun elämässäni, joka tekee elämästä elämisen arvoista.)

Ja tosiaan, mitä sillä downshiftaamisella sitten yleensä havitellaan? Usein kiireettömyyttä ja aikaa perheelle ja harrastuksille, eroa palkkatyöpakkoon. Noh, osittainhan mä tavallaan jo elänkin sellaista elämää, mitä moni downshiftauksesta tai taloudellisesta riippumattomuudesta haaveileva kuvittelee elämänsä tulevaisuudessa olevan. Mulla on aikaa panostaa mun kiinnostaviin harrastuksiin; mulla on mahdollisuus oppia ja opettaa todella kiehtovia juttuja (,joilla ei ole juuri mitään taloudellista merkitystä, mutta muunlaista merkityksellisyyttä kyllä). Ja mulla on mahdollisuus viettää paljon aikaa mun rakkaan puolison kanssa, joka ainut päivä! Kun ei ole pakko käyttää aikaansa työhön, saa elämänsä käyttää niihin asioihin, jotka tuo iloa ja onnellisuutta, mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. (Toki jotkut onnekkaat saavat iloa työstäänkin, mutta kaikille se ei todellakaan ole mahdollista!)

Tiedän hyvin, että monien mielestä se mitä nyt teen, on väärin. Olen työttömänä ja nostan työttömyyskorvausta, ja haen vain harvakseltaan töihin, en superaktiivisesti koko ajan mihin tahansa. Heidän mukaansa mun pitäisi uhrata terveyteni, ja hakea mihin tahansa töihin, jonka palkalla pelkästään tulisin toimeen, eikä yhteiskunta joutuisi antamaan mulle lainkaan rahaa.
Toki kaikenlainen syyllistäminen, haukkuminen, syrjintä, ymmärtämättömyys ja julmuus tuntuu aina pahalta, mutta en kuitenkaan kamalasti pahastu tällaisesta. Sillä tajuan sen olevan epärealistista; Jos mä koittaisin pinnistellä itselleni liian työläissä töissä, tuloksena ei olisikaan se, että yhteiskunta säästäisi rahaa, työnantaja saisi hyvän työntekijän, mä saisin palkan jolla elää, ja kaikki olisi siis kaikille hyvin. Ei, ei todellakaan. Seuraisi sairauslomakierre, jossa häviäisi sekä työnantaja että minä ja vielä yhteiskuntakin, siis kaikille kävisi huonosti. On ihan hullu ajatus, että nyt kun mun ei ole pakko sairastuttaa itseäni työllä, vaan voin hyvin, mulla olisi velvollisuus pyrkiä siihen tilanteeseen, jossa taas sairastuisin.
Myöskään siitä en syyllisty, että ylipäätään nostan minimityöttömyyskorvausta, vaikken sitä aivan välttämättä tarvitsisikaan. Se, että mä tulen vähällä toimeen, ja säästän rahaa, tarkoittaa sitä, että tulen yhteiskunnalle halvemmaksi kuin jos en olisi näin pienimenoinen. Jos en olisi saanut säästettyä rahaa, vaan kuluttaisin kaiken, yhteiskunta maksaisi mulle nykyisen n. 560 €:n työttömyyskorvauksen lisäksi vähintään asumistukea vuokranmaksuun, (nyt en sitä saa enkä tarvitse, koska maksan omistusasunnosta pientä vastiketta, en vuokra-asunnosta suurta vuokraa,) ja mahdollisesti lisäksi vielä toimeentulotukeakin. Ja joo, ehkä mulle ei oikeasti kuuluisikaan työttömyyskorvaus, vaan jokin osa-aikatyökyvyttömyyseläke, mutta kun byrokratiasysteemit on mitä ne on, ja niissä lokeroinneissa on suuria ongelmia, kaikki ei todellakaan ole niin yksinkertaista, miten moni kuvittelisi.
(Huomasitteko, en puhunut hyvätuloisten verovähennyksistä ja verokikkailuista ym. asioista, joilla he minimoivat verojansa ja maksimoivat tulojansa, vaikka he tulisivat toimeen paljonpaljonpaljon vähemmälläkin. ;) )


Ja lopuksi vielä;


Ei syytä, rahaa vain jää kuluttamatta

Kyllä, sopii muhun. Mulle tulee rahaa, käytän siitä osan, ja loput vain jää yli. En halua ostaa turhaa paskaa. En saa iloa turhuuksiin tuhlailusta, vaan saan hyvän mielen siitä, etten kuluta turhaan luonnonvaroja, vaan rahoja säästämällä säästän luontoakin.


Miksi sinä säästät (tai et säästä)?

Miksi säästää rahaa? (osa 1/2)

(Tämä pitkähkö teksti on ensimmäinen osa kaksiosaisesta kirjoituksesta. Pätkäisin nämä erilleen lähinnä siksi, että muuten postauksesta olisi tullut liian pitkä, ja pienet osiot olisi hukkunut kaiken tekstimassan sekaan.)


Erilaisilla ihmisillä on erilaisia syitä, miksi rahaa haluaa säästää. Näissä kirjoituksissa käyn läpi joitakin erilaisia syitä/tavoitteita, ja omaa kantaani niihin.

Lähdetään liikkeelle konkreettisista tavoitteista, eli kun säästetään jotain tiettyä kohdetta varten, ja lopuksi siirrytään hieman abstraktimpiin syihin.


Matkustelu

Hurjan monet ihmiset säästää rahaa, jotta pääsevät matkustelemaan. Lyhyesti sanottuna, ei kiinnosta mua.
Pidemmin kerrottuna; En ole ollut aikuisena koskaan ulkomailla, ja lentokoneessa olin viimeksi 1990-luvulla. Lapsena ja nuorena tuli siis kyllä matkusteltua vanhempieni kanssa, mutta täysikäisenä en ole matkustellut. Homma on epäekologista, kallista ja stressaavaa. Kaiken luonnonvarojen kuluttamisen, rahan kuluttamisen ja hermojen kuluttamisen vastapainoksi tulisi kaikesta säätämisestä irrota todella paljon iloa ja hyötyä, jotta touhu olisi järkevää. Toistaiseksi ei ole tuntunut siltä, että homma olisi mun osaltani kannattavaa.


Auto

Monet säästää hyvinkin pitkään, jotta voi ostaa auton käteisellä, eikä tarvitse turvautua kalliisiin autolainoihin. Mulla on kyllä ajokortti, mutta autoa en ole koskaan omistanut. Muuttaessani aikoinaan lukion jälkeen vanhempieni luota tähän kaupunkiin sain lainata vanhempieni huonointa autoa. Pikkuhiljaa elämäntapani ja vanhempieni luona vierailujen tiheys muuttui, ja auto sai jäädä pysyvästi sinne. Puolison kanssa ei ole autoa hankittu eikä hankita. Aiomme jatkossakin elää toimivan joukkoliikenteen varrella, ja toki mahdollisuuksien mukaan käyttää polkupyörää liikkumiseen melkein aina kun se vain on järkevää.


Eläimet

Joillain on tosi kalliita lemmikkejä, ja monilla muilla on vähintään rakkaiden eläinystävien sairastumisen varalta aina rahaa säästössä. Puolison allergisuuden vuoksi me emme ole hankkineet lemmikkejä. (Ilman allergiaa ainakin kissoja olisimme kyllä harkinneet.)
Saatamme toki joskus tulevaisuudessa vielä innostua jostain allergiaystävällisestä lajista, tai vaikka heittäytyä kasvattamaan hyönteisproteiinia itse, mutta kuitenkaan mihinkään kalliiseen näyttelykoiraan tai ravihevoseen emme tule investoimaan.


Häät

Monilla on haave hulppeista häistä ja luksushäämatkasta. Rahaa saa touhuun kulumaan monia tuhansia euroja, jopa todella reilusti yli kymmenenkin tuhatta, tosta noin vain. Häihin säästetään vuosikausia. (Toki joillain vanhemmat voivat maksaa juhlan kulut tai ainakin osallistua kuluihin, että kaikki ei tietenkään ihan kaikkea maksa kahdestaan.)
Me emme missään nimessä halua "perinteisiä" isoja sukuhääjuhlia, emmekä mitään eksoottista "hemmottelu"lomamatkaa. Jos edes menemme naimisiin, saatamme juhlia esim. niin, että syömme päivällä todistajien ja/tai lähisuvun kanssa ravintolassa, ja kutsumme ystävät iltabileisiin. Budjetti ennemmin satasia kuin tuhansia.




Lapset

Sen lisäksi, että monet toki säästää etukäteen lapsen mukanaan tuomia kuluja varten, monet haluaa säästää suuriakin summia myös suoraan lapselle. Lapsilisät sijoituksiin ja niin edelleen. Mulla ei lapsia ole, eikä tule koskaan olemaankaan.
Myöskään kummilapsia ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan, koska en kirkkoon kuulu.


Omistusasunto

No nyt tulee ensimmäinen "tämä sopii muhun!"-kohta. Tosin tänkin hoidin ehkä vähän eri tavalla kuin muut; Monet säästää vain n. 10 % asunnon hinnasta ja ottaa hyvinkin ison asuntolainan, mitä sitten maksellaan esim. 15 vuotta. Itse säästin rahaa runsaasti etukäteen vuosia, jotta lainaa en joudu paljoa ottamaan, ja maksoin ostohetkellä yli puolet asunnonpuolikkaastani omalla rahalla. Asuntolainaa kyllä vähän otin, mutta sekin tuli maksettua pois alle kahdessa vuodessa. Kohta kaksi vuotta tänne muuttamisesta kaksionpuolikkaani on siis velaton, mikä nyt näin työttömyyskorvauksella eläessä on aika kiva juttu.


Lomautus/työttömyys/työkyvyttömyys

No niin, sitten päästäänkin tähän monille epätodennäköiseen ja kauheaan uhkakuvaan, mikä on mulle arkitodellisuutta. Monet säästää, jotta työttömyyden tai työkyvyttömyyden iskiessä olisi varaa selviytyä, esim. puoli vuotta tai vuosi. Noh, mä en ole koskaan edes ollut pidempiaikaisesti kokoaikatöissä, ja nyt olen täysin työtön. En myöskään ole kokoaikatyökykyinen. Tää kohta ei siis ole mulle sellainen "jos pahin tapahtuu" -kohta, johon varaudutaan varmuuden vuoksi, vaan tää on se lähtökohta, missä ollaan. Koska palkkatulot ei ikinä tule olemaan suuret, on järkevintä pitää todella pieniä tuloja perustana, joita sitten satunnaiset lisätulot voi hiukan nostaa. Esim. asuntolainan maksimimäärää miettiessäni laskin tarkasti mihin mulla on varaa, jos tulonani olisi ainoastaan työttömyyskorvaus. Ei ylivarovaisuutta, vaan realismia.


Eläkepäivät

En oikein osaa edes vielä kuvitella itseäni niin vanhana. Hyvin mahdollistahan on sekin, etten edes ole elossa, (tai maailma on aivan erilainen paikka kuin nyt,) kun virallisen eläkeiän rajakynnys tulee vastaan joskus 2050-luvulla, joten en hirveästi pistä painoa erityisesti eläkevuosiin varautumiseen. Se tuntuu vain niin kaukaiselta ajatukselta, ja itsensä näkeminen vanhana ja raihnaana tuntuu niin pahalta, että helpompi vain karistaa moiset ajatukset pois päästä. Tässä ois nyt just tää aikuiselämä elettävänä, ja toivottavasti en turhaan ahdistu vanhuudesta liian aikaisin. Vaikka en ole koskaan ollut sellainen impulsiivinen hetkessä eläjä, myös yli kymmenien vuosien päähän ulottuva suunnittelu kangertelee. Olen parhaimmillani keskipitkän tulevaisuuden kuvittelussa. ;)
Toisaalta se, etten erityisesti varaudu eläkepäiviin, ei ole huono asia. En jätä haaveideni täyttämistä ja unelmieni elämistä "sitten kun olen eläkkeellä" -aikaan. Elän nyt. Toki tulevaisuutta unohtamatta, mutta en kuitenkaan liikaa vain siihen panostaen.


(Jatkoa siis seuraavassa postauksessa...)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Rikedom

Hej alla! Jag var just på vinterpromenad och när jag såg Finlands flagga, kom jag ihåg att den är Svenska dagen i dag. Och sen plötsligt kom jag ihåg en mening från min svenska skolbok:

"Ju rikare man blir desto svårare tycks det vara att ta vara på livets små glädjeämnen."

Jag älskar svenska språk, (men jag är inte finlandssvensk, som du kanske kan se på mina felen,) och jag älskar den där frasen. Den har stannat i min hjärna över tio år, kanske fjorton år, och troligen ska stanna hela mitt liv.

Jag försöker att minnas att det är viktigt att uppskatta livets små saker. Jag är tacksam för rent och billig vatten, färgrik naturen, säkerheten och ohunger. Jag värderar tid, kärleken och hälsan. Ganska stora saker egentligen. Trots att jag långsamt blir rikare vill jag inte förlora tacksamheten.

Bra svenska dagen och kom ihåg att vara glad över livets små glädjeämnen!

(p.s. Jag hittade hela texten! :D )

torstai 3. marraskuuta 2016

Lokakuu 2016

Lokakuussa pääsin haluamani työpaikan haastatteluun! Se sujui hyvin, mutta ei tarpeeksi hyvin; viidestä haastatellusta valinta ei kohdistunut muhun. :( Ois ollut tarjolla nollatuntisopimus 10 €:n tuntipalkalla, ja hakijoita oli yli sata! :)

Sain myös entiseltä työnantajaltani parikin kertaa postia; Koska mut jouduttiin irtisanoman tuotannollisista ja taloudellisista syistä, työnantajani on pakko tyrkyttää mulle ja muille entisille työkavereilleni mahdollisuutta hakea kaikkiin uusiin työpaikkoihinsa. Toistaiseksi avoimet tehtävät on ollut sellaisia, että on ollut täysin selvää, etten niitä hae. Karenssiakaan ei tarvitse pelätä, koska työpaikat on onneksi ollut liian kaukana täältä, ja vielä lisäksi sellaisia, etten edes tulisi valituksi niihin. Enää 5 kuukautta, sitten loppuu turha kirjeenvaihto. On aika ärsyttävää joutua hakemaan postista kirjattuja kirjeitä ja jännittää, jos joku onkin sellainen, mihin oikeasti pitäisi hakea tai tehdä selvitystä työkkärille, miksi ei hae.


No mutta, työttömyysrintamalla ei siis mitään uutta. Olen hakenut töitä, mutta aika vähän, koska ei ole ollut sopivia avoimia paikkoja. En edelleenkään osaa/ saa aikaiseksi tehdä avoimia hakemuksia. Ehkä sitten ens vuonna, kun alkaa työkkärin kyykytyskuumotushaastattelut ahdistaa. :D

Mä toivon, että voittaisin nyt työttömyyslotossa; kelahan arpoo työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla olijoiden joukosta onnekkaat perustulokokeilijat. Olisi kiinnostavaa päästä mukaan!


Lokakuun tulot;

Palkkatulot: 0 €

Työttömyyskorvaus: 522,88 €
Pääomatulot: 58,07 €
Muut tulot: 200,00 € (synttärilahja vanhemmiltani)

Yhteensä: 780,95 €

(Summat nettona)

Lokakuun menot;


Vastike: 122,95

Muut menot 140,68 €;
Perusruokakauppaostokset: 93,75
Puhelin ja netti: 16,68 € (n. 1,5 kk:n puhelinlasku 9,23 € ja kk:n netti 14,90 € /2 = 7,45 €)
Vakuutus: 16,55 € (kotivakuutus n. 140 € vuodessa)
Kulttuuri ym. huvi: 6,00 € (Kävin kaksi kertaa keilaamassa ystävien kanssa, ja maksoin suurimman osan (4 € x 5 x 2) yli vuosi sitten entiseltä työnantajaltani saamillani liikuntaseteleillä.)
Kodinkoneet ja elektroniikka ym.: 3,00 € (Ostin uuden nappipariston rannekellooni ja hoidin paristonvaihdon itse; näin säästin rahaa ja varmistin, ettei typerä kelloliikkeen kiireinen myyjä riko kellostani osia, kuten joskus tapahtui.)
Kosmetiikka ja hygienia: 2,50 € (Tokmannilta 2 pulloa litran pyykinpesuainetta 5 €)
Harrastukset: 1,20 € (kirppikseltä harrastusjuttuja)
Lahja: 1,00

Yhteensä: 263,63 € 

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 780,95 - menot 263,63 = 517,32 € säästöön. Säästöprosentti 66,24.


Menot 263,63 € = 33,76 % tuloista 780,95 €

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 400 €.


Ravintola/kahvila/baari -osiossa ei näy, että ostin jälleen yhden Hesburgerin kerroshampurilaisen. Sen hinta oli 3,50 € alennuskupongilla, ja maksoin sen galluppeihin vastaamisesta saamallani 5 €:n hesen lahjakortilla.


Myöskään lahja-osiossa ei näy, että ostin joululahjoja 7,50 €:lla Suomalaisesta kirjakaupasta, ja nämäkin maksoin gallup-lahjakortilla.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Veropäivä

Jaahas, tänään on näköjään verotietojen kyttäyspäivä! :D
Ohessa kuvakaappaus hesarin sivuilta, mistä näkee mun tilanteen verrattuna muihin suomalaisiin.
Luvuikseni valitsin suunnilleen vuoden 2014 ja 2015 keskiarvot, vaikka ei pelkästään vuoden 2015 luvut paljoa noista olisikaan eronnut.
Onneksi olen tyytyväinen omaan taloustilanteeseeni, niin ei tarvitse olla katkeran kateellinen muiden miljoonista. :)